Sastamalan kaupunki - Blogi
Takaisin ylös

Sastamalan kaupunki

in English По-русски

Termillä ei löydetty valmiita ehdotuksia hakusanalle. Voit kuitenkin suorittaa haun painamalla enteriä.

Kaupungin koronainfo

Sastamalan kaupungin blogi

Tervetuloa Sastamalan kaupungin blogiin! Blogi avaa ikkunoita kaupungin eri yksiköihin ja kertoo työntekijöiden kertomana, millaisia palveluita kaupunki asiakkailleen tuottaa tai mitä, esimerkiksi lainsäädännöllisiä asioita, palveluiden taakse kätkeytyy, millaista arkea eri toimipisteissä eletään — ja keitä ovat ihmiset kaiken takana.  

Tervetuloa tutustumaan!

Blogi on Sastamalan kaupungin, kunkin yksittäisen bloggauksen kirjoittajan tiedot löydät kyseisen tekstin lopusta.

RSS
31. maaliskuuta 2020 14.50

Etämuskaria: Missä ne videot viipyy??

Vielä helmikuussa laulettiin ja soitettiin muskareissa yhdessä lasten kanssa. Tänä talvena ajankohtainen oli Heli Vapaakallion laulu ”Missä se pakkanen viipyy”, jossa mainittua ”kurahousurumbaa ja lätäkközumbaa” moni muskarilaisista oli harrastanut liki kyllästymiseen saakka. Ihmeteltiin siis säätä ja muskariopettajien mielissä alkoi vähitellen pyöriä kevään lastenkonsertin ja kevätjuhlaohjelmiston valmistelu. Sitten menikin koko maailma nurin.

Turvallinen etä

Muskari perustuu läheiseen kontaktiin lasten kanssa, siksi olikin itsestään selvää, että lähiopetus lakkasi sosiaalisten rajoitusten tultua voimaan. Mutta mitä tilalle? Poikkeukselliseen aikaan kaivattaisiin varmasti piristystä. Pienten lasten kanssa arki on usein haastavaa, joten livestriimaukset eivät tuntuneet toimivalta vaihtoehdolta. Siispä jotain nettiin jaettavaksi. Videoita. Videoita???!!!

Videoiden tekeminen ja jakaminen ei varsinaisesti ollut keski-ikäisen nettitunnettavuutta viimeiseen asti välttelevän ei-diginatiivin ensimmäinen ykkösvaihtoehto. Oma kamerakammo kuitenkin vähän myös hävetti. Siispä työvaatteet niskaan, makuuhuoneen rauhoittavien sävyjen (ja tukevan, suljettavan oven) pariin vähän rekvisiittaa ja perheen teini-ikäiseltä lainattu videokamera jalustaan. Alkuun tietenkin tarvittiin myös se teini-ikäinen käyttämään kameraansa. Äidin laulamisen ja leikkimisen seuraaminen oli teinin mielestä ylettömän gringeä. Onneksi oppimiskykyinen äiti ymmärsi melko nopeasti, miten tehdä ihan itse ja teini voitiin vapauttaa.

Harhoissa elänyt

Kokematon muskarikuvailija kuvitteli, että etävideot syntyisivät suunnilleen sormia napsauttamalla. Kamera päälle, vähän iloista jutustelua ja laulua - homma tehty. Viikon työrupeaman (jota on viivyttänyt mm. kolmen teinin etäkoulun ohjaaminen, niiden teinien jatkuva ruokkiminen, muut kotityöt, ikääntyneiden vanhempien kauppatavaroista huolehtiminen ja jopa lykkääntynyt koiran trimmaus) jälkeen netissä on vasta yhden ryhmän ensimmäinen tuntikokonaisuus. Mikä mättää?

No. Jo ensimmäinen video vaati noin kymmenen uusintaottoa. Sanat sekosivat, laulu vingahteli, katse harhaili, jokin kolisi taustalla… ja valaistus! Parempi, ettei siitä sano mitään. Leikkilauluista piti ennen kuvaamista kysyä luvat rajattuun julkaisuun niiden tekijöiltä. Moniin lauluihin halusi säestyksen taustalle, jolloin se piti ensin nauhoittaa, mutta nauhoituksetkin vaativat useamman oton, ennen kuin päästiin laulu alusta loppuun isommitta virheittä. Elävän yleisön edessä voi vähän mokailla ja seota sanoissaan. Videolla se näyttää, no, typerältä. Omat virheet siis. Toisten vastaavat ovat vain sympaattisia.

emilia_2emilia_3

Kaikki voi mennä pieleen

Tietenkin myös tekniikka petti jatkuvasti. Videokameran akku loppui tai tallennustila tuli täyteen. Teinin kanssa koulutettiin toisiamme vuoroin kouluaineiden, vuoroin editointiohjelman parissa. Videoiden siirtäminen koneelle kesti. Videoiden viimeistely kesti. Tallentaminen kesti. Siirtäminen jaettuihin kansioihin kesti.

Tätä blogitekstiä ryhdyin kirjoittamaan, kun videokamera ilmoitti, että se haluaa elvyttää (recover) dataansa, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Viesti pyörii kameran ruudussa jo toista tuntia, mutta data ei liene vieläkään elvytetty. Yksi lauluista (kukahan sen onkaan tehnyt ja olenko muistanut kysyä sen julkaisuun lupaa?) odottaa pääsyä 3–5 -vuotiaiden kansioon, mutta kamera junnaa elvytystehtävissään.

This too shall pass

Mikä onkaan tarinan opetus? Kun ovi sulkeutuu, videokamera aukeaa. Yli kymmenen videopätkän kuvaamisen jälkeen nahka on paksuuntunut, rutiini kasvanut ja videot syntyvät nopeammin. Ei tässä itseään koko maailmalle olla altistamassa, niille tutuille rakkaille oppilaille vain. Tietoisena siitä, että musiikkiopiston etäopetus tukee lasten ja nuorten normaalin pävä- /viikkorytmin säilymistä= normaalia elämää. Ja se toinen opetus? Kysy teiniltä. Muistikortti irti, akku irti, ja kamera on elpynyt.

Emilia Natunen

Kirjoittaja on Sastamalan Musiikkiopiston musiikin varhaiskasvatuksen opettaja.